Jollei kaikilla koiraihmisillä, niin ainakin monella, tuntuu olevan se oma rotu josta pitää eniten. Itsellä se OLI pitkään epäselvää, tykkäsin terverakenteisista sekarotuisista (halusin mm. pelastaa kaikki kodittomat koirat) ... Onhan mulle edelleen halu joskus tulevaisuudessa ottaa kodinvaihtaja/rescue, mutta jotta karsittaisiin vähän koirarotujen kirjoa, kriteerinä on se että huskya pitää löytyä. On tuo vaan niiiiin mun rotu <3 Tuleivaisuuden haave onkin ottaa näitä mahtavia otuksia lisää laumaan :D
1. Käyttötarkoitus
Tuosta elikosta näkee koirista tietämätönkin että se on luotu vetämään, se rakastaa sitä ja minä rakastan valjakkourheilua. Mitäs sitä kummempia tästä kombinaatiosta selittelemään :D
2. Liikunta ja aktiviteetti
Eivät kaikki halua aktiivista koiraa, mutta minä kuulun siihen toiseen kastiin. Mielestäni perässä vedettävät/vähän liikuntaa kaipaavat ei sovi minun elämään, ei ainakaan tällä hetkellä. Olen aina ollut meneväinen, aina joku projekti kesken. Haluan haastetta, haluan kehittyä ja ennen kaikkea harrastaa. Ensi kertaa elämässä mulla on myös kisatavoitteita koiran kanssa, kun taas Lotan kanssa kaikki tekeminen oli niin kutsuttua ''puuhailua'' koska mulla ei ollut mitään suurempia tavoitteita, kaiken se oppi mitä osasin opettaa (lähinnä temppuja&agia), mutta jotkut osa-alueet ontui noin niinkuin kisaamista ajatellen, koska en tehnyt niitä, koska en tykännyt/osannut. Esimerkiksi toko-kokeessa Lotta tuskin vieläkään menestyisi, sen seuruu on niin alkeellista vaikka muut menisikin mainiosti. Syy on se etten itse aikanaan tykännyt ko. liikkeestä, enkä osannut opettaa sitä koiralle.
Eihän mulla vieläkään ole mitään super tarkkoja ja kiveenhakattuja tavoitteita välitavoitteineen mutta ainakin olen pitänyt Leolle päiväkirjaa ja laittanut treenejä ylös, lisäksi nyt on tämä blogi. Mutta noin niinkuin myöhemmällä tähtäimellä, tarkoitus on ensisijaisten vetojuttujen lisäksi ainakin korkata tokon ja rally-tokon alokasluokka sekä agin viralliset kisat. Koirahiidossakin olisi hauska kisata, ainoa vaan että omat hiihtotaitoni ovat mitä ovat, noh, melko olemattomat, mutta aina voi harjoitella :D Vaikka sitä välillä epätoivo iskeekin näin ''vanhana'' (pyhpah Annika koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja. Juostahan kaikki osaan jotekuten ja kuntoa voi aina korottaa niin ainakin canicrossissa kisaaminen on tähtäimessä.
3. Luonne
Oivoi ensin ihastuin, sitten rakastuin ja päivä päivältä rakkaus vain kasvaa. Husky ei ole koira joka lähtee joka vastaantulijan matkaan, se kiintyy yhteen ihmiseen. Oikeastaan olen aika yllättynyt miten paljon tuo luottaa ja antaa minun käsitellä itseään, kosketella ja nostella, leikata kynsiä ja niin edelleen, tehdä kaikkea tällaista ongelmitta alusta asti. Jo ensi päivästä alkaen Leo tuntui ymmärtävän että tänne se jää elämään minun kanssani.
Leo käyttää selvästi enemmän silmää mitä Lotta, josta on tietty hyötyä esimerkiksi agilityn saralla. Täytyy kuitenkin muistaa että se hajuaisti on koiralle tärkein ja sitä on saatava käyttää vähintään yhtä paljon jotta käytösongelmilta vältyttäisiin. Leo tuntee oman arvonsa, sitä ei saa kuka vain tulla repimään korvasta, se kyllä ilmaisee selkeästi jos joku asia ei miellytä tai vaikka pelottaa. Muutoin Leo on älyttömän seurallinen ja hellyyden kipeä pieni möngertelijä jolla on paljon asiaa mutta vähän vahtiviettiä. Niinkuin veli sanoikin, Leo ääntelee eri tilanteissa mitä useimmat koirat, se ei hauku ovikellolla sillä huskylla ei ole lainkaan vahtiviettiä, mutta jos joku asia turhauttaa tai kun vaikkapa tuntematon ihminen katsoo silmiin ja käyttäytyy kummasti, Leo alkaa haukkua ja äännellä huskymaisesti. Kotiin tulo kuulostaa siltä kuin sikaa tapettaisiin kun tuo ulisee innosta ja joskus on muuten vaan kiva äännellä.
