Leonkanssa osallistuin yhden kolmos vuoden opiskelijan koulutusnäyttö seuruu kurssille ja oon kyllä ylpeä tuosta pikku susihukkasesta! Kaverit varoittelivat ettei huskylla ole yhtä paljon miellyttämisen halua mitä toisella koirallani, mutta kyllä tuo vaan on hyvin vetänyt! Toki välillä jos jokin todella mielenkiintoinen asia vie herran huomion toisaalle ja sitä ollaan niin korvattomia, mutta ihan pennulle sallituissa rajoissa ja yllättävän vähän tuo on muuhun kuin minuun keskittynyt hallilla. Oikeastaan tämä vain silloin kun Leo on väsynyt tai sillä ei muuten vain ole hyvä päivä. Mutta siitä olen iloinen että tuon huomion saa joka kerta kuitenkin napattua pallolla ja vielä taivaallisempi asia on vinkupallo. Tähän siis meille lisää harjoitusta, elikkä täytyy useammin palkata Leo vain katsekontaktista minuun. Niin ja saatiinhan me tästä kotitehtäväkin!
Vatitreeni, elikkäs etujalat (tai takajalat) vadilla ja ohjaaja ns. kääntää koiraa käsi ja vartaloavuin, tämä on sujunut jopa paremmin mitä Lotankanssa! Viimeisellä treenikerralla tai kotona voitaisiin kokeilla sitäkin että takajalat ovat siellä vadilla, nyt siis vain etujalat vadilla treeniä tehty. Oikeastaan tästä on apua sivulle tulon ja lihasharjoittelun lisäksi myös agilityyn, jota tullaan varmasti myös tekemään, joskin Lotta on mulla se ykkös agikoira ja Leo toimittaa vetokoiran virkaa, siitä huolimatta tehdään kaikkia kivoja juttuja molempienkanssa monessa lajissa! Tämä myöskin siksi ettei mulla ole oikein sellaista lajia jossa kisattaisiin, sillä kisaaminen ei koskaan ole houkullut minua. Ainoastaan nyt kennellinjalle tullessa on tullut sellainen olo että haluaisin joskus virallisiin agilitykisoihin, ehkä myöhemmin valjakkohiihto, kun oma käsitys kisaamisesta on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Ennen mielsin ne ns. suorittamiseen ja muihin vertaamisen enkä ajatellut ollenkaan niitä hauskoja puolia, on tuo kisatilanne kuitenkin niin erilainen verrattuna itsenäiseen treeniin, hyvällä tavalla toisenlainen! Siinä on aina omanlainen jännitys ja jos voitto napsahtaa niin siitäkös riemu repeää, ainakin itse voisin kuvitella näin.
Sen lisäksi ollaan tehty peruuttamista kahden kyljellään olevan penkin muodostamassa kujassa, tämä luonnistui ensimmisellä treenikerralla paremmin mitä toisella eikä Leo oikein vielä hiffaa sitä että lopussa laitetaan takatassut korokkeelle. Toisaalta toisiin treeneihin mentiin kuuden tunnin junamatka takana, joka sekin varmasti osaltaan vaikutti viretilaan ... Lisäksi yksi piste oli sellainen että agipöydän ympärillä seuruutti koiraa ja harjoitteli niitä käännöksiä ja takaosaa, mutta tässä en kerennyt käydä. Ensi kerralla sitten tai itsenäisesti hallilla tätä treenaten!
Vatitreeni, elikkäs etujalat (tai takajalat) vadilla ja ohjaaja ns. kääntää koiraa käsi ja vartaloavuin, tämä on sujunut jopa paremmin mitä Lotankanssa! Viimeisellä treenikerralla tai kotona voitaisiin kokeilla sitäkin että takajalat ovat siellä vadilla, nyt siis vain etujalat vadilla treeniä tehty. Oikeastaan tästä on apua sivulle tulon ja lihasharjoittelun lisäksi myös agilityyn, jota tullaan varmasti myös tekemään, joskin Lotta on mulla se ykkös agikoira ja Leo toimittaa vetokoiran virkaa, siitä huolimatta tehdään kaikkia kivoja juttuja molempienkanssa monessa lajissa! Tämä myöskin siksi ettei mulla ole oikein sellaista lajia jossa kisattaisiin, sillä kisaaminen ei koskaan ole houkullut minua. Ainoastaan nyt kennellinjalle tullessa on tullut sellainen olo että haluaisin joskus virallisiin agilitykisoihin, ehkä myöhemmin valjakkohiihto, kun oma käsitys kisaamisesta on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Ennen mielsin ne ns. suorittamiseen ja muihin vertaamisen enkä ajatellut ollenkaan niitä hauskoja puolia, on tuo kisatilanne kuitenkin niin erilainen verrattuna itsenäiseen treeniin, hyvällä tavalla toisenlainen! Siinä on aina omanlainen jännitys ja jos voitto napsahtaa niin siitäkös riemu repeää, ainakin itse voisin kuvitella näin.
Sen lisäksi ollaan tehty peruuttamista kahden kyljellään olevan penkin muodostamassa kujassa, tämä luonnistui ensimmisellä treenikerralla paremmin mitä toisella eikä Leo oikein vielä hiffaa sitä että lopussa laitetaan takatassut korokkeelle. Toisaalta toisiin treeneihin mentiin kuuden tunnin junamatka takana, joka sekin varmasti osaltaan vaikutti viretilaan ... Lisäksi yksi piste oli sellainen että agipöydän ympärillä seuruutti koiraa ja harjoitteli niitä käännöksiä ja takaosaa, mutta tässä en kerennyt käydä. Ensi kerralla sitten tai itsenäisesti hallilla tätä treenaten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti