Miksi husky ?

Jollei kaikilla koiraihmisillä, niin ainakin monella, tuntuu olevan se oma rotu josta pitää eniten. Itsellä se OLI pitkään epäselvää, tykkäsin terverakenteisista sekarotuisista (halusin mm. pelastaa kaikki kodittomat koirat) ... Onhan mulle edelleen halu joskus tulevaisuudessa ottaa kodinvaihtaja/rescue, mutta jotta karsittaisiin vähän koirarotujen kirjoa, kriteerinä on se että huskya pitää löytyä. On tuo vaan niiiiin mun rotu <3 Tuleivaisuuden haave onkin ottaa näitä mahtavia otuksia lisää laumaan :D

1. Käyttötarkoitus

Tuosta elikosta näkee koirista tietämätönkin että se on luotu vetämään, se rakastaa sitä ja minä rakastan valjakkourheilua. Mitäs sitä kummempia tästä kombinaatiosta selittelemään :D

2. Liikunta ja aktiviteetti

Eivät kaikki halua aktiivista koiraa, mutta minä kuulun siihen toiseen kastiin. Mielestäni perässä vedettävät/vähän liikuntaa kaipaavat ei sovi minun elämään, ei ainakaan tällä hetkellä. Olen aina ollut meneväinen, aina joku projekti kesken. Haluan haastetta, haluan kehittyä ja ennen kaikkea harrastaa. Ensi kertaa elämässä mulla on myös kisatavoitteita koiran kanssa, kun taas Lotan kanssa kaikki tekeminen oli niin kutsuttua ''puuhailua'' koska mulla ei ollut mitään suurempia tavoitteita, kaiken se oppi mitä osasin opettaa (lähinnä temppuja&agia), mutta jotkut osa-alueet ontui noin niinkuin kisaamista ajatellen, koska en tehnyt niitä, koska en tykännyt/osannut. Esimerkiksi toko-kokeessa Lotta tuskin vieläkään menestyisi, sen seuruu on niin alkeellista vaikka muut menisikin mainiosti. Syy on se etten itse aikanaan tykännyt ko. liikkeestä, enkä osannut opettaa sitä koiralle.

Eihän mulla vieläkään ole mitään super tarkkoja ja kiveenhakattuja tavoitteita välitavoitteineen mutta ainakin olen pitänyt Leolle päiväkirjaa ja laittanut treenejä ylös, lisäksi nyt on tämä blogi. Mutta noin niinkuin myöhemmällä tähtäimellä, tarkoitus on ensisijaisten vetojuttujen lisäksi ainakin korkata tokon ja rally-tokon alokasluokka sekä agin viralliset kisat. Koirahiidossakin olisi hauska kisata, ainoa vaan että omat hiihtotaitoni ovat mitä ovat, noh, melko olemattomat, mutta aina voi harjoitella :D Vaikka sitä välillä epätoivo iskeekin näin ''vanhana'' (pyhpah Annika koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja. Juostahan kaikki osaan jotekuten ja kuntoa voi aina korottaa niin ainakin canicrossissa kisaaminen on tähtäimessä. 

3. Luonne

Oivoi ensin ihastuin, sitten rakastuin ja päivä päivältä rakkaus vain kasvaa. Husky ei ole koira joka lähtee joka vastaantulijan matkaan, se kiintyy yhteen ihmiseen. Oikeastaan olen aika yllättynyt miten paljon tuo luottaa ja antaa minun käsitellä itseään, kosketella ja nostella, leikata kynsiä ja niin edelleen, tehdä kaikkea tällaista ongelmitta alusta asti. Jo ensi päivästä alkaen Leo tuntui ymmärtävän että tänne se jää elämään minun kanssani.

 Leo käyttää selvästi enemmän silmää mitä Lotta, josta on tietty hyötyä esimerkiksi agilityn saralla. Täytyy kuitenkin muistaa että se hajuaisti on koiralle tärkein ja sitä on saatava käyttää vähintään yhtä paljon jotta käytösongelmilta vältyttäisiin. Leo tuntee oman arvonsa, sitä ei saa kuka vain tulla repimään korvasta, se kyllä ilmaisee selkeästi jos joku asia ei miellytä tai vaikka pelottaa. Muutoin Leo on älyttömän seurallinen ja hellyyden kipeä pieni möngertelijä jolla on paljon asiaa mutta vähän vahtiviettiä. Niinkuin veli sanoikin, Leo ääntelee eri tilanteissa mitä useimmat koirat, se ei hauku ovikellolla sillä huskylla ei ole lainkaan vahtiviettiä, mutta jos joku asia turhauttaa tai kun vaikkapa tuntematon ihminen katsoo silmiin ja käyttäytyy kummasti, Leo alkaa haukkua ja äännellä huskymaisesti. Kotiin tulo kuulostaa siltä kuin sikaa tapettaisiin kun tuo ulisee innosta ja joskus on muuten vaan kiva äännellä.

agiliidon alkeita

Vaikka valjakkourheilun onkin tarkoitus olla tuon kanssa päälaji, hyvänä kakkosena tulee agility josta Leo tykkää hirrmuisesti myöskin. Ollaan harjoiteltu suurimmaksi osin putkea, lisäksi hyppyä niin että rima on aivan alhalla, puomia (niin että se on maan tasolla), pöytää ja tänään keppejä. Aluksi Leo ei tahtonut ymmärtää keppien ideaa mutta kun vähän ohjasi oikeaan suuntaan niin saatiin parempi suoritus ja siihen oli hyvä lopettaa. Tuon kanssa voipi olla verkot jopa paremmat kuin ohjurit, Lotalla taas ohjurit olivat oikein riittävät. Alku kerroilla putki oli tietty suora, mutta jossain vaiheessa laitoin sen kokonaan U-muotoon, joka oli hiukan liian jännittävä. Oikaisin sitä hiukan ja parin kerran jälkeen laitoin takaisin U putkeksi, eikä se ollutkaan enää niin pelottavaa ja nyt kun Leo osaa luovuttaa palkan paremmin niin kaksikin putkea menee jo '' ratana '' !

Pääsiäis kisailua

Tänään meillä käytännöntunnilla oli erilaisia temppuja sisältävä rata ja tuo taas keskittyi hurrrjan hyvin! Merkin kiertoa me ei olla harjoiteltu oikeastaan yhtään joten sitä täytyy tehdä aktiivisemmin. Vadilla takaosa treeni ja peruutus menivät parhaiten, ihmekös, sillä niitä juuri ollaan Ainon kurssilla tehty. Paikalla oloa oon kotona tuolle opettanut oikeastaan joka päivä, mutta häiriön alla se onkin astetta haastavampaa, mutta kyllä tuon uskaltaa jättää paikka käskyn alle pelkäämättä sen juoksevan ties minne, se on positiivista! Tämä silti teho treenaukseen muuallakin kuin kotona, eli hallilla ja pihalla nyt alkuun ainakin. Paikalla olosta ja palkasta lupumisesta olisi hurjasti hyötyä noin niinkuin agilityn saralla varsinkin, myös vetotreenejä ajatelle siitä palkasta pitää oppia luopumaan, joten tätäkin treenaten :D Kaukoja ei olla tehty lähes ollenkaan ja senkin huomasi tänään.

Seuruu kurssi

Leonkanssa osallistuin yhden kolmos vuoden opiskelijan koulutusnäyttö seuruu kurssille ja oon kyllä ylpeä tuosta pikku susihukkasesta! Kaverit varoittelivat ettei huskylla ole yhtä paljon miellyttämisen halua mitä toisella koirallani, mutta kyllä tuo vaan on hyvin vetänyt! Toki välillä jos jokin todella mielenkiintoinen asia vie herran huomion toisaalle ja sitä ollaan niin korvattomia, mutta ihan pennulle sallituissa rajoissa ja yllättävän vähän tuo on muuhun kuin minuun keskittynyt hallilla. Oikeastaan tämä vain silloin kun Leo on väsynyt tai sillä ei muuten vain ole hyvä päivä. Mutta siitä olen iloinen että tuon huomion saa joka kerta kuitenkin napattua pallolla ja vielä taivaallisempi asia on vinkupallo. Tähän siis meille lisää harjoitusta, elikkä täytyy useammin palkata Leo vain katsekontaktista minuun. Niin ja saatiinhan me tästä kotitehtäväkin!

Vatitreeni, elikkäs etujalat (tai takajalat) vadilla ja ohjaaja ns. kääntää koiraa käsi ja vartaloavuin, tämä on sujunut jopa paremmin mitä Lotankanssa! Viimeisellä treenikerralla tai kotona voitaisiin kokeilla sitäkin että takajalat ovat siellä vadilla, nyt siis vain etujalat vadilla treeniä tehty. Oikeastaan tästä on apua sivulle tulon ja lihasharjoittelun lisäksi myös agilityyn, jota tullaan varmasti myös tekemään, joskin Lotta on mulla se ykkös agikoira ja Leo toimittaa vetokoiran virkaa, siitä huolimatta tehdään kaikkia kivoja juttuja molempienkanssa monessa lajissa! Tämä myöskin siksi ettei mulla ole oikein sellaista lajia jossa kisattaisiin, sillä kisaaminen ei koskaan ole houkullut minua. Ainoastaan nyt kennellinjalle tullessa on tullut sellainen olo että haluaisin joskus virallisiin agilitykisoihin, ehkä myöhemmin valjakkohiihto, kun oma käsitys kisaamisesta on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Ennen mielsin ne ns. suorittamiseen ja muihin vertaamisen enkä ajatellut ollenkaan niitä hauskoja puolia, on tuo kisatilanne kuitenkin niin erilainen verrattuna itsenäiseen treeniin, hyvällä tavalla toisenlainen! Siinä on aina omanlainen jännitys ja jos voitto napsahtaa niin siitäkös riemu repeää, ainakin itse voisin kuvitella näin.

Sen lisäksi ollaan tehty peruuttamista kahden kyljellään olevan penkin muodostamassa kujassa, tämä luonnistui ensimmisellä treenikerralla paremmin mitä toisella eikä Leo oikein vielä hiffaa sitä että lopussa laitetaan takatassut korokkeelle. Toisaalta toisiin treeneihin mentiin kuuden tunnin junamatka takana, joka sekin varmasti osaltaan vaikutti viretilaan ... Lisäksi yksi piste oli sellainen että agipöydän ympärillä seuruutti koiraa ja harjoitteli niitä käännöksiä ja takaosaa, mutta tässä en kerennyt käydä. Ensi kerralla sitten tai itsenäisesti hallilla tätä treenaten!

Blogi pystyyn

Noniin päätinpä aloittaa bloggaugsen taas pitkästä aikaa. Pääosassa täällä seikkailee Siperian husky Leo ja sivussa seikkailee sekarotuinen Lotta. Aiheita tulee olemaan varmasti laidasta laitaan, mutta jonkinlaista treenipäiväkirjaa täällä ylläpidän elikkä tulen kertomaan treeneistä ainakin. Arjesta, koulun käytännöntunneista elikkäs tokoa, agia, rally-tokoa ja paljon muuta. Valjakkourheilu on lähellä sydäntä ja sitä olisi tarkoitus aloitella kunhan tuo kasvaa vielä ja saadaan kunnon kamppeet. Lotta majailee Oulussa mutta häntä en ole unohtanut vaan hänenkin kanssa harrastelen, tietty nyt vähemmän uuden koiran saavuttua, mutta silti silloin tällöin, suurimmaksi osaksi agia!